Odotuksen aika
Runsas viikko sitten mökin pihamaa näytti vielä hyvin kalpealta. Näyttää se vieläkin, mutta jonkinlainen kasvunykäys tapahtui viime viikonloppuna. Penkeistä nousivat juuri ne vihreät alut, joiden tuloa olin jo malttamattomana odotellut. Nousi sieltä myös rikkaruohoja, varsinkin rönsyleinikkiä ja voikukkia ja vuohenputkea. Nurmikkokin piti leikata, mitä en olisi vielä uskonut muutama viikko sitten.
Kuluneen viikonlopun suurin urakka kohdistui kasvimaahan. Nyt ovat perunat maassa, Annabellea enimmäkseen, mutta myös muutamaa harvinaisempaa sorttia, kuten sinistä perunaa. Myös porkkanat, punajuuret, nauriit, salaatit, tillit, persiljat. Yhden penkin jätin härkäpavuille, ja kesäkurpitsoillekin olisi vielä tilaa. Kuka kaiken hoitaa ja varmistaa sadon, onkin sitten toinen juttu...
Äitienpäivänä pyöräilin läheiselle Kuuskoskelle, vaikka reissun varsinainen tarkoitus oli löytää korvasieniä. Saalis jäi pieneksi, mutta muhennokseen se riitti mainiosti. Vähän hävettää, että ostin muhennoksen kumppaniksi espanjalaisia uusia perunoita, mutta ehkä se sallitaan.
Ensi kerralla seuraa lisää istutuspuuhia, kun perennapenkit saavat täydennystä. Ehkä löydän myös sopivat lamput saunakamariin. Sitten senkin sisustus alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Ja jotta työt eivät loppuisi, pitäisi seuraavaksi käydä saunan eteisen kimppuun. Nyt löylyyn tekee mieli pujahtaa silmät kiinni.